Eilen illalla oli hieman kovaäänistä keskustelua meidän torpassa. Jotenkin tuntuu taas, että tämä meidän huusholli vaan leviää sitä mukaan, kun yrittää saada paikkoja kuntoon. Tätä touhua olen nyt niin pitkään tässä seurannut, että enää ei mene läpi se, että Arttu pelkästään sotkee.
Vaikka Antti nyt onkin hoitanut saunan lämmittämisen ja pääasiassa noiden aitarisujen silppuamisen, niin jotenkin tuntuu siltä, että aikuinen ihminen luottaa siihen, että perässä kulkee siivooja. Voi olla, että itsellä on pinna palanut aika pienestä, mutta kun pienetkin asiat kasaantuvat yhdelle ja samalle henkilölle…
Eilen tilttasin oikeen kunnolla, kun huomasin, että viime kesänä laittamani raparperikumpu oli tuhottu. Viime kesänä siirsin tuonne saunan taakse joutomaalle osan pihan rapsuista ja istuttelin kummulle muitakin kasveja. Ilmeisen turhaa työtä. Kuvaa en edes kehtaisi ottaa, vaikka mieli tekisi näyttää kaikille, että mitä se jälki siellä oikein on (kamera ei toimi kunnolla).
Kummun vieressä on betonirinkula, missä poltetaan jätepuuta ja risuja. Talvella rinkulaan on käyty kaatamassa roippeet sisällä olevista pesistä, joten jonkin verran naulaa ja ruuvia on siellä tuhkan seassa. Nyt ennen risujen polttoa sanoin Antille, että polttorinkula pitää tyhjentää ja metallit erotella sieltä keräysastiaan. Tuhkat voisi sirotella pellon reunaan. Niin mitä siellä on tapahtunut!? Rinkula on tyhjennetty kaikkine naulapaskoineen suoraan rapsukummun istutuksien päälle! Ihan hirveen paljon haluttaa mennä sitä sotkua siivoamaan, kun rikkaruohot olisi pitänyt jo päästä kitkemään ennen kuin kasvavat liikaa.
Eilen muutenkin oli puhetta ihan näistä perusjutuista, omien jälkien siivoamisesta. Ei tule mitään, jos muksuille motkotan leivän teon jälkeen murujen siistimisestä ja kenkien jättämisestä terassille, jos aikuinen ihminen viis välittää itse samoista asioista. Puhuin näistä asioista lasten kanssa eilen ja sanoin, että ovat niin isoja, että jälkien korjaaminen ja tavaroiden paikoilleen vieminen ei ole heille mikään ylivoimainen juttu. Myönsivät kyllä asian olevan niin. Samassa keskustelussa kuitenkin paljastui, että Antti oli heille sanonut useampaan kertaan eri yhteyksissä, että hänen hommiinsa ei kuulu muiden jälkien korjaaminen, ei edes Artun osalta. Tuon jutun olenkin tiedostanut jo ajat sitten. Tosin eilen oli Arttu saanut kameran hyllystä ja tipauttanut sen kissojen vesikippoon. Saa nähdä, tuleeko siitä enää toimivaa. Ärsyttävää tuollainen välinpitämättömyys, koska kamerakin on aika tärkeä ja kallis investointi ollut.
Se, miksi keskustelu alkoi käymään kuumana johtui siitä, että Antti on luvannut hoitaa Artun aina, kun teen töitä. Mun mielestä tähän kuuluu myös se, että katsotaan pojan perään niin, että poika ei pääse sotkemaan ylimääräisiä ja jos pääsee, jäljet siivotaan. Niin ei kuulemma ole. Mitähän tuohonkin oikein sanoisi? Ehkä typerin kysymys Antilta eilen oli, että miksi sitten teen töitä, jos kerran lapsenvahtipalvelu ei ole tarpeeksi hyvää. No, en ainakaan sen takia, että saadaan laskut maksettua ja ruokaa pöytään! Miten oikeasti joku voi elää noin siinä oman päänsä pienessä pinttymässä, että tekee vaan sen, mitä haluaa ja on niinkuin haluaa. Tämä on kuitenkin semmoinen paikka, että kaksi käsiparia olisi enemmän kuin tarpeen hoitamaan kotihommia ja kunnossapitoasioita.
Voi olla, että Antin käytös ja passivoituminen johtuu taas kaukomummun viesteistä. Viestejä on tullut, sen tiedän, mutta sisällöstä en tiedä tarkemmin. Luultavasti sitä samaa linjaa kuin aiemmin. Yhdestä viestistä Antti sen verran sanoi, että kaukomummu oli pyytänyt rahaa. Antti oli vastannut kieltävästi ja sen jälkeen oli tullut viesti, että Antin veli on hoitanut asian.
Ärsyttää vaan niin jumalattomasti tämä meidän ”elämä”. Pöh. Tein pari kuukautta sitten nettiprofiilin yhteen deittisivustoon kaverin suosituksesta. Vastauksia on tullut vähän vajaa parisen sataa. Yhteenkään en ole vastannut, vaikka ihan kunnollisiakin yhteydenottoja on ollut. Viime yönä sitten mietin sitä, että jos… olisi mukava saada ainakin joku sellainen kirjoittelukaveri faceen tai jotain. Tietty, jos aletaan taas järkeistään tätä tilannetta, niin aivan turha sotkea ketään ulkopuolista meidän asioihin. Joskus sitä vaan olisi kiva, kun olisi joku samanmielinen aikuinen omassa elämässä mukana.
Merkinnät RSS-syötteenä