Kiven ja tulen välissä

Tänään sitten paukahti käräjäkirje postilaatikkoon. Onneksi vasta toinen, mikä minulle on tähän mennessä tullut ja summakin suhteellisen pieni. Höh, luulin jo, että sellaisia ei enää tulisi. Velkoja on minulle aivan outo ja laskupinot tarkistin (sekä maksetut että maksamattomat) ja kyseiseltä firmalta ei laskua ole edes tullut. Antille asiasta sanoin, niin lähti ulos sanomatta mitään

Toisen työn tili pitäisi tulla ensi perjantaina. Toivottavasti tulee, koska kolme kertaa aikaisemmin rahoja on saanut kysellä ja palkan maksu on viivästynyt muutamalla päivällä. Ei kovin hyvää kuvaa anna firmasta, joka kuitenkin on suhteellisen tunnettu Suomessa.

Tänään töiden ohella leivoin ja tein isomman satsin ruokaa. Huomenna pääsee sitten hiukan helpommalla. Huvikseni laskeskelin hintoja leipomuksien raaka-aineille. Suhteellisen pienellä budjetilla saa aikaiseksi vaikka mitä. Parista kilosta perunaa ja viikonloppuna tarjouksesta ostetusta broilerin koipipaketista porukka syö pari päivää, koska Antti ei syö kanaa. Kastikkeeksi tein ihan perusbroilerimaustekastikkeen.

Jälkkärinä oli viime syksyn omena-puolukka-raparperimehusta tehty kiisseli, jota jäi vielä huomiseksi puuroannosten kylkeen. Kiisselistä tosin tuli aika paksua, mutta ei haittaa. Helpompi pienimmänkin syödä sitä, kun on sellainen minä-ite –vaihe päällä. Lisäksi paistelin pari kuminaleipää ja ”mitä kaapista löytyy” –periaatteella pellillisen tonnikalakasvispiirakkaa ja ”kämmenpikkuleipiä”. Piirakan maussa ei mitään vikaa, mutta jäi vähän yliaikaa uuniin pitkittyneen puhelun vuoksi.

Nyt ollaan vasta keskiviikossa, mutta perjantaita odotan jotenkin pitkin hampain. Antti ilmoitti, että silloin on illalla työpaikan pippalot. Ei siinä mitään, mutta kun niihin yleensä liittyy juominen ja niiden bileiden jälkeen mies makaa krapulaansa koko viikonlopun. Ja toisaalta, vaikka juomat aina johonkin rajaan asti ovat ilmaisia, niin hänellä sitä omaakin rahaa kuluu niinä iltoina turhan paljon. Nyt Antilla ei rahaa ole ennen seuraavaa tilipäivää ja siksi aavistelenkin, että yrittää lainata taas joltain kaveriltaan. Junamatkakin pitäisi maksaa, koska tilaisuus on eri kaupungissa. Jotenkin ei hyvät fiilikset tuon jutun suhteen, vaikka koskaan en työpaikan juttuihin ole kieltänyt menemästä. Tosin eipä sillä kiellolla olisi mitään vaikutustakaan. Menee aina ja ilmoittaa asian ajoissa, jos muistaa niin kuin nyt. Tai sitten ilmoittaa edellispäivänä.

Viime syksynä oli myös jotkut työpaikan kinkerit ja Antti oli tinannut itsensä todella kiitettävään kuntoon. Oli luvannut mennä viikonlopuksi töihin ja kotiutuikin jo puolen yön maissa. Aamuherätys oli muistaakseni, että kuudelta pääsi kaverinsa kyydissä töihin. Parin tunnin päästä kuitenkin soi puhelin ja hän pyysi minua lähtemään hakemaan hänet pois töistä, koska hänellä oli niin kauhea krapula. Itse olin valvonut monta yötä nuorimmaisen hampaiden puhkeamisen takia ja mikään ei voinut vähempää kiinnostaa kuin hakea krapulaista miestä yli sadan kilometrin päästä silmät ristissä ajaen. Sanoin vaan: ”Kun töihin menet, niin siellä pysyt. Toivottavasti opit jotain.” Löin luurin kiinni ja jatkoin unia.

web counter